torstai 8. kesäkuuta 2017

Juorut, niitä vihaan

Juoruja. Niistä en välitä. En varsinkaan juoruista, jotka koskevat sairauttani. Munuaisten vajaatoimintaa.  Vihaan juoruja.

Olen tässä blogissa sairaudestani kertonut yksityiskohtaisesti. Tästä linkistä voi mennä alkuun ja käydä läpi uudestaan helvettiäni. Kyseessä siis on siis viimeisten diagnoosien mukaan (viimeisen 17 vuoden aikana diagnosoitu) synnynnäinen vika, ei mikään elämäntavoista tai särkylääkkeistä johtunut sairastuminen.

Sairaus todettiin 2000. Merkkejä siitä oli jo kouluaikojen terveystarkistuksissa, missä jostain syystä asiaa ei tutkittu sen enempää.

Viime viikolla törmäsin huhuihin kotikaupungissani, että olen tuhonnut munuaiseni, koska "söin liikaa buranaa". Burana toki on vaarallista liikakäytettynä munuaisille, mutta se ei ole sairauteni syy koskaan ollut. 

Mistä tällaiset huhut sitten johtuu? Mikä ajaa ihmisen keksimään selityksiä toisten sairauksille? Kuka on niin tyhmä, että sairaasta ihmisestäkin keksii vasten parempaa tietoa juoruja ja huhuja, pelkästään päästäkseen viisastelemaan asialla? Saako siitä jotain hyvänolontunnetta? Parantaako sillä omaa elämäänsä? 

En voi kun ihmetellä. 

Tällaiset fiilikset askarruttaa tällä kertaa. Viikon päästä taas labrat. Aamuiset pääkivut ovat taas tulleet, joten hemoglobiini alkaa taas olla korkealla. Saa nähdä onko taas verenlaskun aika piakkoin. Muuten "ykkönen" toimii ja odottelen jo elokuussa saapuvaa kesälomaa ja syyskuun ensimmäistä ja maagista ensimmäistä syntymäpäivääni uuden munuaiseni kanssa. 

Mennään #eteenpäin ja jätetään ikävät ajatukset taakse. Hyvä sinällään, että kuulin juorut nyt, kun olen kuntoutunut. Heikolla hetkellä ne olisi saattanut olla liian raskaita. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti