sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Herran jestas! 9 ja 1/2 kuukautta!

Ei. Kyseessä ei ole Mickey Rourken imelä elokuva, ajalta jolloin hänellä oli vielä leikkaamattomat omat kasvot (joka on muuten 9 ja puoli viikkoa, mutta mielikuvat jo joillan lukijoilla jylläsi 😆 ). 9 ja 1/2 kuukautta on mennyt siitä, kun sain "ykköseni" eli uuden munuaisen ja omalla tavalla uuden elämän. Lääkemäärät vähenee ja elämä "normalisoituu". Hermo palaa vielä harvase päivä. Ainahan se on palanut, mutta kyllä noilla lääkkeillä on edelleen sytyslankaa lyhentävä vaikutus. 

Viimeiset verikokeet ilmoittivat, että Hb on taas noussut ja on 180. Pääkipuja alkaa ilmaantua ja kohta on aika "luovuttaa verta". Muut arvot ovat hyvät. Esim krea tällä hetkellä 93.  Hieman olin sekoillut lääkemäärien kanssa ja syödä napsautin 25mg aamuisin liian vähän sandimmunia. Onneksi ei hyljintää eikä muita komplikaatiota tullut vastaan ja asia korjattiin nyt lääkärillä. Moka mikä moka, mutta osaa ne muutkin. Lääkäritkin. Lääkäreiden työtä kun arvostan kovasti, myös odotan, että ne tehdään kunnolla. Vähän jäi viime käynnistä taas se tunne, että kun asiat on hyvin, ei lääkärikään skarppaa ihan viimeisen päälle tutkimuksia tehdessään. Tässä tätä potilaskertomusta käynnistäni lueskellessa pisti pari kohtaa silmään ja oikeastaan myös hermoon jonninverran. Tässä ne tulee:

1- oikeassa jalassa vähäistä pinnallista verenpurkaumaa

2- Paino ja RR jäivät nyt ottamatta 

(ihanaa nippelitietoutta, nimittäin RR tarkoittaa verenpaineen lyhennettä, joka on peräisin Riva-Roccin (verenpainemittarin erään keksijän) nimestä 😛😛)

Kohta yksi. Jalassa ei ole verenpurkaumaa, vaan pintaverisuonien rykelmä, joka on ohentuneen ihon ja kropasta pois lähteneiden nesteiden vuoksi pinnassa nilkan sisäpuolella luun päällä. Kysyin niistä, voisiko niille tehdä jotain, johon sain vastauksen "hmmm". Lisäksi jalka ei ole oikea, vaan vasen jalka. 

Kohta kaksi. Paino ja verenpaineet oli otettu, ne olivat paperilapulla kädessäni. Otan ne aina ennen lääkärille menoa. Eli lääkäri unohti nämä kirjata ja kysyä ne minulta, toisaalta, jos asia olisi ollut "unohdin ottaa ne" muodossa, olisin tämä hyväksynyt 😁

Soo soo, herra erikoislääkäri. Tarkkaivaisuutta siihen hommaan.

Kaikki siis hyvin. Terveen miehen ongelmat. Työpaineita, stressiä ja loman odottelua. Piruilua lääkärille blogissa. Vointi on niin hyvä, että voi jopa keskittyä lääkärin virheisiin 😆  Uimassa käyntiäkin suunnittelin, vaikka tuntuu, että vasta luulin, ettei niitäkään huolia ole pitkään aikaan, kun letkuja sojotti mahasta ja yläkropasta. Nopeasti aika menee, kun asiat ovat hyvin. Kun ne oli huonosti, aika mateli.

Ei hyvää, ettei jotain huonoakin. Lapsuuden idoli, Äänekosken Huiman kapteeni ja taistelijahahmo Jarmo "Jampe" Lehtonen lähti ajasta ikuisuuteen, isommille koripallokentille aivan liian nuorena. Syöpä vei. Muistan aina Jampen hymyn ja samalla armottoman taistelun koriskentiltä, kun nuorena pelejä katselin ja unelmoin, että "jonain päivänä minäkin".  Suuri tekijä minun koripalloinnostukseeni oli hänellä. Lämpimiä ajatuksia ja voimia omaisille ja lähipiirille. Potkaisen pallon palloilusalin kattoon seuraavan kerran, kun salille pääsen. Näin teki myös idolini Jampe kypsyttyään tuomareihin SM-sarjapelissä nuoruudessani. Lepää rauhassa. #respect

Ensi kuussa taasen tarkemmat tutkimukset ja kontrolli. Unelmissa siintää koripallokenttä ja jopa muutama muuvi korin alla heinäkuussa. Loma elokuussa. 

#eteenpäin

#munuaissiirto #elinluovutus #elinluovutuskortti #kylläelinluovutukselle 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti