lauantai 25. maaliskuuta 2017

Satakuusysi, siis hoobee

Elikkä oli välitarkastuksen aika. Perusverenkuva tarkistettiin, mihinkä hemoglobiini oli laskenut venesektiolla. 169 ja olo on taas huomattavasti parempi. Aamupäänsäryt, punasilmäisyys ja päätä puristava vanne, jonka yli 190 Hb aiheutti ovat poissa. Törmäsin myös toisiin viiterajoihin hemoglobiinin osalta, eli 135-180 miehille ja 125-160 naisille.  En sitten tiedä onko ne vanhat, vai uudet viiterajat, mutta joka tapauksessa tuo 180 on yläraja nyt minulla venesektiolle, eli kun arvot sen ylittää, verta otetaan taas neulalla suonesta ulos. 

Munuaisarvot oli edellisellä kerralla hyvät. Krea on tippunut takaisin viitearvojen sisälle. Maksa arvot palautuneet hyväksi muutenkin kaikki jytää. Ainoastaan lisäkilpirauhaset, jotka ovat olleet vuosia hurjassa prässissä, eivät ole palautuneet siitä. Voi toki olla, ettei koskaan palaudukaan. Toki arvot ovat tippuneet sadoista kymmeniin, näin selkokielellä. Toki niiden pitäisi tippua vielä kymmenistä alle kymmeneen, että olisi terveen lukemat. 

Verenpainelääkitys on nyt jämähtänyt paikalleen, ehkä tosin siksi, että se hemoglobiini oli jo niin suurissa lukemissa, että verenpainekin nousi siinä samalla. Toiveissa oli, että sitä voitaisiin vähentää ja jopa lopettaa joskus. Ehkä se on haihattelua. Tärkeintä on, ettei niitä enää paljoa tarvita, vain kahta lääkettä tabut päivässä. Kortisonikin vähennettiin nyt sitten 8 -> 6mg, eli pikku hiljaa vähenee sekin ja saan joskus ehkä kasvoni takaisin 😶

Paino on hilautunut alas, eli vuoden alusta painoa on tippunut 15 kiloa, joulusta 17. Työtaakka on lisääntynyt ja kun ottaa sen kunnonkohottamisen näkökulmasta, se on vain hyvä asia. Tietenkin pitää olla myös kiitollinen, että tässä maailmantilanteessa on edes töitä. Kunto kuitenkin kohenee ja takapakkeja ei ole pahemmin tullut, joten päivä päivältä jaksaa enemmän ja enemmän. 7 kuukautta on kohta siirrosta ja kun on katsellut blogia mitä elämä oli vuosi sitten tähän aikaan, tulee epäuskoinen olo välillä. Silloin ei olisi voinut edes uskoa, että "vuoden päästä kaikki on paremmin", kun taas nyt tuntuu jo siltä, että vuoden takaisesta on ikuisuus. 

päivitys facebookista tasan vuosi sitten.


Siinä mielessä koheneva kunto antaa hieman petollisen kuvan elämästä. Unohtaa, mitä voi menettää, jos ei välillä pysähdy ja hengähdä katsomaan taaksepäin. Ihminen kun on siitä outo olento, ettei se osaa arvostaa asioita, ennen kuin sen menettää. Siinä meillä on oppimisen paikka.

Illalla toivottavasti Tappara kurittaa Ilvestä, vaikka olenkin jyrkästi vastaan eläinten huonoa kohtelua 😏

Vaikka onkin hyvä hengähtää ja katsoa välillä taaksepäin, on myös tärkeää Jutin sanoin taas mennä #eteenpäin.

Hyvää viikonloppua kaikille!



#elinsiirto #elinluovutus #elinluovutuskortti #munuaissirto 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Terveydenhuolto sairaaloissa

Aina sanotaan, että "Suomi on terveydenhuollon huippumaa". Onhan se hyvä, jos verrataan johonkin savimajassa tehtyyn hoitoon, mutt...