Neula oli kuin dialyysissä. Paksu kuin mikä. Hoitajakin nauroi, että mitenkähän tämä onnistuu. Käsitaipeesta "perus" verikokeessa käytettävästä suonesta paikkaa etsittiin. No se oli ykkösellä sisässä ja meni sellaiset viitisen minuuttia ja 350 grammaa oli verta pussissa. Siinä sitten vettä kupillinen, kahvit ja odottelut, että elimistö tasoittuu. Se ehkä hieman yllätti, ettei minua huipannut, eikä heikottanut, vaan oloni parani. Hb kun oli 191, sattui aamulla päähän ja koko päivän oli olo kuin olisi joku panta kiristänyt otsaa ja silmät punaisena painettiin duunia. Lääkäri kävi katsomassa tilanteen ja totesi, että kaikki on kunnossa, ei muuta kuin "kotiin".
Ohjeistus oli, ettei raskaita töitä, tai urheilua tänään. Ajoin siitä kuitenkin sitten töihin, jossa oli raskasta työtä ihan urakaksi asti koko päiväksi 😀
Näillä näkymin ei siis huolta mistään verisairauksista, vaikka tätä venesektiota käytetäänkin esimerkiksi polysytemia veran yhtenä hoitona. Sehän se komeili siinä venesektion ohjeessakin ensimmäisenä, mikä annetaan potilaalle ennen toimenpidettä, ehkä olisi parempi tehdä eri toimenpiteille omat ohjeistukset, eikä laittaa jonku vakavan verisairauden tietoja ekalle riville, kun mennään tällaista toimenpidettä tekemään, luulotautista saattaa hirvittää 😨 vai miltä ohjeen alku vaikuttaa?
Polysytemia verassa on jo sen verran karuja jatkosairauksia luvassa, että toivotaan, että tällaiset kiertää meikäläisen kaukaa. Näillä näkymin elinsiirto ja uusi munuainen nostaa hemoglobiinia ja sitä nyt sitten tarkkaillaan ja jos se nousee liikaa, verta lasketaan ukosta pois. Onhan tässä olo välillä kuin hiihtoliiton miehellä, joka etsii hemohessiä kuumeisesti, että saa verta ohkasemmaksi 😋 Lääkäri tosin ei osannut sen tarkemmin ottaa kantaa tuohon, miten pitkäaikaisesti tällainen vaikuttaa, kun punasoluja on enemmän kuin tarpeeksi.
Työpäivä meni hyvin joka tapauksessa tänään, kaikki kunnossa olojen puolesta. Kevättä odotellessa.
#noworries #eteenpäin
 |
| Pitkäjalka päiväosastolla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti