Mitäs muuta? No joo. Uhkakuvat kortisonin turvotuksesta ja hyljinnänestolääkkeiden mielialavaihteluista eivät ole liioiteltuja. Posket on kuin bulldogilla (tai sumatranorangilla, sainkin lisänimen Pongo viikko sitten), painoa ei ole tullut lisää leikkauksesta kuin 2 kiloa, mutta tuntuu siltä, että ne ovat poskissa. Mielialavaihteluja tulee myös. Välillä on kuin lentoon lähdössä, välillä taas mieli on maassa, kun kaikki ottaa päähän. Yksin tämä ei olisi ongelma, mutta kun tässä käytöksellään karkoittaa rakkaimmankin jo melkein rinnaltaan, täytyy tehdä töitä hartiavoimin, että tästä selvitään. Leikkauksesta toipuminen yms vielä tähän päälle ja parisuhde on koetuksella. Olen aina ollut hankala luonne ja nyt nämä lääkkeet ovat leikanneet lyhyestä sytytyslangasta senttikaupalla vielä lisääkin pois. Ei hyvä. Onneksi myös näitä lääkkeitä on nyt vähennetty. Odotan vain kuumeisesti sitä, että pääsisi enemmän liikkeelle, jotta saisi energiaansa kulutettua johonkin. Se on ollut minulle aina kova pala, jos on "ahtaassa tilassa". Toipumisvaihe, kuukausia kestänyt jumittaminen sairauslomalla on sellainen. Seinät tahtoo kaatua päälle.
Ensi viikolla taas uudet testit. Nyt pääasiassa valvotaan tulehduksia ja virusinfektioita, koska vastustuskyky on heikko. Lääkkeitähän niihin on lisätty (ettei ihan kaikki lääkkeitä vain vähennetä). Lisäksi fosfaattiarvot edelleenkin ovat alle alarajan, joten juustoa, ruisleipää ja fosfaattiporetabletteja menee myös. Jatkossa sitten katsotaan krea-arvoa tarkemmin, kun pääsee vähän lihaskuntoa kasvattamaan. Se kun saattaa arvoja nostaa.
Vaihtelevin mielialoin, #eteenpäin kohti pikkujoulukautta.
 |
| Pongo |
 |
| Pongo |
#elinluovutus #elinsiirto #elinluovutuskortti #organtransplant #organdonor #kidneydisorder
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti