perjantai 9. syyskuuta 2016

Kaikki lottovoitot maailmassa

16.vuotta, on aikaa vierähtänyt, kun teho-osastolla orastavaa koripallo uraani ja mahdollisesti jopa elämääni vedettiin punakynällä yli. Lääkärit löysivät lääkkeet, elämä jatkui. "Koripalloa et enää pelaa", totesi lääkärini, johon vastasin, "lyödäänkö vetoa". Munuaisten vajaatoiminta, surkastusmunuaiset, ehkä synnynnäistä. Munuaiset olivat nostaneet verenpainetta ja kova verenpaine oli vastavuoroisesti lyönyt munuaiset tukkoon. Siitä alkoi ketjureaktio, sydämessä, silmäpohjissa ja aivoissa oli turvotusta. Munuaistoiminta oli vähäistä, mutta elpymässä oikeanlaisilla verenpainelääkkeillä. Sydän toimi 45%, mutta 2-3 viikkoa kotiutuksen jälkeen pelasin. SM-sarjakarsinnoissa. Säyrissä. Nuorena ajattelin, että olisi cool kupsahtaa koripallokentälle, se oli suuri osa elämää. SäyRin paidassa 1.divarissa nousin toista kertaa SM-sarjaan. Vuoden vielä penkillä elämäni treenatuimmassa kunnossa sinnittelin ja oli aika laittaa tossut naulaan. Munuaissairaus oli kivireppuna selässä, jota lääkittiin verenpainelääkkeillä ja sydäntä rajoittavilla beta salpaajilla. Vaikea siinä on treenata, kun on rajoittimia niin paljon mukana.

Elämä tasaantui, poikani syntyi 2002. Vuodet vieri, olin kaupan alalla, sitten yrittäjänä. Epäonnistuin, josta sain lisää kivirekeeni taakkaa. Velkavankeuden. Ihminen on sopeutuva eläin. Suuntasin kaverin mukana rakennuksille, työskenteli ensin rakennusmiehenä, kunnes hankin tutkinnon ja tein kirvesmiehen töitä, betonivaluja sun muuta kivaa kevyttä puhdetta. Sairaus oli aika hyvin siirtynyt ajatuksina otsalohkosta alitajunnan puolelle, 3kk välein tehdyt tarkistukset aina palauttivat sen otsalohkon puolelle. Vuodet vieri, olin Jyväskylän pätkän jälkeen muuttanut takaisin kotikaupunkiini Äänekoskelle. Tapasin internetissä nykyisen avopuolisoni Sarin 2010, jonka jälkeen etäsuhteeseen ja lopulta oli aika lähteä Sarin völjyyn lapsuuden sankarini Tampereen Tapparan kotikonnuille 2012. Munuaissairauden seurattavat arvot olivat nousseet vuosien saatossa, mutta ne kulkivat mukana, kroppa sopeutuu ihmeellisesti asioihin. 2015 kesällä sitten maailma putosi ja lääkäri sanoi, että nyt ne lakkaa toimimasta, kannattaa alkaa tehdä tutkimuksia, että pääset mahdollisimman nopeasti dialyysin aloituksen jälkeen elinsiirtolistalle. 

2016 tammikuussa munuaiset romahti ja tästä on tietoa tässä blogissa y k s i t y i s k o h t a i s e s t i. Siitä on turha lätistä. Sen verran kuitenkin, että haluan kiittää sinua itsepäinen lääkäri, joka teit minulle lähetteet elinsiirtolistatutkimuksiin. Pääsin elinsiirtolistalle päiviä sen jälkeen, kun dialyysiä aloitettiin.

31.8. kaikki muuttui, kun olimme avovaimoni Sarin kanssa syömässä keskustassa herkullisia hampurilaisia. Omahoitajani soitti, "pitäis tulla tänne TAYS:iin". Siitä kokeet ja kuvat, sekä filmit ja 3 tunnin dialyysi, jonka aikana selvisi, että se on gogo, ukko on kunnossa, "mutta onko munuainen" ajattelin.

1.9.2016 se oli siellä. Kropan sisässä pumppaamassa. Se mokkula, kaikkien maailman lottovoittojen lottovoitto. Rahassa mittaamaton, siis ei y k s i k ä ä n ravivoitto, veikkausvoitto, eikä muukaan voi lyödä laudalta tuota. Sanotaan näin, että Ukko ei ollutkaan ihan niin kunnossa kuin munuainen, vaikka huoli oli suuri. Menin illalla Meilahteen ja leikkaus siirtyi yöstä aamusta keskipäivästä kolmeen, mutta tämä papu, eli YKKÖNEN oli kovempi kuin 7 dialyysikonetta. Se oli aivan ilmiömäinen laitos. Samalla, kun kirurgi oli valtimon, laskimon ja virsaputken yhdistänyt, se aloitti toimintansa. 8.päivää myöhemmin se on laskenut kropan arvot paremmaksi kuin minulla on ollut 20. vuoteen, melko varmasti pitempäänkin, koska munuaissairauteni on melko varmasti synnynnäinen. 

Hieman jopa nauratti. Olen taistellut viimeiset 16. vuotta, ettei fosforiarvoni ole liian korkea. Lääkäri kävi juttusilla äsken TAYS:n sviitissäni ja kertoi, että fosforisi on liian alhainen. Alahan syödä juustoa ja jogurttia, munuaisen vajaatoiminnassa kiellettyjä aineita :) Tässä munuaisessa ei ole vajaatoimintaa. Tässä on toimintaa! Krea on nyt 104. Tuskin sekään on tuossa lukemassa on ollut 20-21 vuoteen, ehkä pitempäänkin. Olen 42v. Puolet siitä on kroppa ollut kovassa kuormituksessa. Nyt se saa helpotusta. YKKÖSELTÄ.

Mikään ei ole minulle itsestäänselvää enää. Pessimisti olen ollut aina, nykyään kuitenkin positiivisuus on aika ajoin nostanut päätään. Olen aina sanonut, että "tuuletus kostautuu". Silti nyt tuuletan. Taistelua on vielä edessä. Kroppa tekee töitä hylkiäkseen uutta munuista. Lääkärit ja hoitajat tekevät työtä, että lääkkeet ovat kohdallaan, jotta hyljintää ei olisi. Voin kuitenkin kertoa, että positiivisella mielellä ja terveemmän tuntuisella kropalla se taistelu on helpompaa. Nyt vaan rauhassa ollaan lenssulta piilossa ja aletaan vahvistamaan kroppaa uusia seikkailuja kohti. Jos YKKÖNEN johtaa elinten joukkoja, voin tehdä sen rauhassa, maltilla. Olen sen hänelle velkaa, jolta tämän lahjan sain. Se on niin suuri lahja, jota ei yksikään veikkausvoitto koskaan ylitä. Ei saat***a vaikka voittaisin sata miljoonaa lotossa. Menetettyä aikaa koripallokentiltä kaipaan ehkä hitusen takaisin, mutta elämä ei aina mene kuin saduissa, vaikka pakko myöntää, että elokuvissakaan ei tämä munuaissiirtovaihe olisi voinut mennä paremmin. Ihmiset olisivat lähteneet teatterista, kun se oli epäuskottava :)

Kaikille, jotka tämän olette mahdollistaneet, kiitos. 

*ja Sari, kallioni... Olet kestänyt paljon. Rakastan sinua <3


#eteenpäin 

#lottovoitto #ravivoitto #kaikkimaailmanlottovoitot #elinsiirto #munuaissiirto

#elinluovutus #elinsiirto #elinluovutuskortti #organtransplant #organdonor #kidneydisorder

1 kommentti:

  1. arvostukseni sen kuin kasvaa, tuskin tunnetaan, mutta kaikki tsemit taas jatkoon.

    VastaaPoista