torstai 7. huhtikuuta 2016

Kova on, joka tämän prässin kestää

Toinen viikko hemohoitoa takana. 10 litraa ylimääräistä nestettä ja kuona-aineita kropassa. Jalat turvoksissa, henkeen ottaa aika-ajoin ja kunto on nolla. Sen mitä hemohoidossa imetään kropasta nesteitä pois, ne palautuu parissa päivässä takaisin. Paina paina, tsemppiä, tsemppiä. Joo. Kuule, kun ei hyvää päivää ole enää miesmuistissa on tsempit vähissä. Ei jaksa painaa, eikä jaksa kyllä muutakaan. Ukosta ei ole kuin pierunkuori jäljellä ja tietenkin ne hemmetin nesteet sisällä. Joku vei mun adidaksetkin eilen. Varmaan vahingossa, mutta ei sekään lohduta, että puoli tuntia hemodialyysin jälkeen pitää tokkurassa pyöriä ja etsiä kissojen ja koirien kanssa where are my adidas? TAYS:tä sain sitten lainaan talon omat lipokkaat. Kyllähän siinä jalat oli muussina, kun niillä lipsutteli 700 metriä parkkipaikalle (kuka TAYS:in systeemit on suunnitellutkaan, joku heikkohappinen kuolee pelkästään matkalle, kun välimatkat on ihan älyttömät tuossa laitoksessa)

Steppaa sitten näillä, kun Addut katos
Nesterajoitus on tällä hetkellä 1200ml. Pystyn kyllä sen pitämään, mutta tuntuu, että se vähäinenkin neste jää kroppaan sisään. Hemodialyysillä sitä sitten poistetaan, tuntuu, kuin olis imurilla imetty, 40km lenkin jälkeen, aina kun sieltä kotiin raahautuu. Päähän pistää, jalat on hapoilla ja henki ei kulje. Kova on, joka tämän prässin kestää. 

Pää kyllä veisi. Tekisi vaikka mitä. Ei tarvitse kuin 30 sekuntia istua paikallaan, niin johan se suunnittelee kaikenlaista tekemistä, mutta kun seisomaan nouset, loppuu suunnitelmat siihen. Miehelle, joka on tehnyt mitä haluaa, on aika vaikeaa, kun elämä on rajoitettu siihen, montako metriä jaksat kävellä tuupertumatta, tai elämää suurempaa stressiä aiheuttaa, jaksaako kantaa roskapussia roskakatokseen. Kyllä minä vielä.... Jopa nuo ajatukset alkaa jo tuntua kaukaiselta haaveelta. Niistäkin on jo aikaa. Elämän realiteetit on jyrännyt haaveet ja toiveetkin.

Toivon, että saan vielä sen yhden hyvän päivän. Siitä se tsemppi taas alkaa. On vaikeaa käynnistää konetta, kun hyvää päivää ei ole miesmuistissa. TÄKÄTÄKÄTÄKÄ on muuttunut TÄKÄköhköhTÄköhksi. Huomenna taas hemohoitoon. Jännitystä riittää onko paino noussut samaan missä viimeksi oltiin eilen, jolloin 3 litraa imettiin taas kuona-aineita verestä. Paljonko huomenna? 3,5? Paljonkohan rytmihäiriöitä ja päänkivistystä se aiheuttaa?

Että tällasta. Olihan negatiivinen pläjäys. Toivottavasti edes Tappara voittaa tänään, tai sitten menee kyllä lopullisesti hermot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Terveydenhuolto sairaaloissa

Aina sanotaan, että "Suomi on terveydenhuollon huippumaa". Onhan se hyvä, jos verrataan johonkin savimajassa tehtyyn hoitoon, mutt...