perjantai 6. toukokuuta 2016

Fistelin suunnittelua, taistelu lääkärin kanssa ja Tappara on jääkiekon Suomenmestari 2016!

No niin, elikkä nyt ollaan siinä vaiheessa hoitoa menossa, että lääkärin mielestä on aika unohtaa vatsakalvodialyysi ja siirrytään hemohoitoihin pelkästään. Toistaiseksi hoitoa tehdään 4x 4 tuntia per viikko ja hoito tehdään kaulasta roikkuvasta katetrista. Kävin kirurgin konsultaatiossa, jossa tutkittiin voiko käteeni rakentaa fistelin. Kädessä on hyvät paksut suonet, joten se ei tule olemaan ongelma. Nyt vain odottelen, että saisin ajan leikkaukseen. Fistelileikkauksia tekee harvat ja valitut, joten siellä on jonoja, eli taasen odotellaan. Lääkäri kirjoittikin sairaslomaa elokuun loppuun, joka aiheutti pientä henkistä ahdistusta. Kun tammikuussa PD-katetrin leikkaukseen menin, odottelin pääseväni töihin 3-4 viikon jälkeen. Nyt tuosta on jo 3,5 kuukautta ja tähän päälle lätkäistiin vielä 4 kuukautta siis saikkua lisää.

Äkkipikainen luonne on säilynyt sairaudesta huolimatta

Kävin siis myös lääkärin vastaanotolla hemohoidon jälkeen tässä, jolloin lopulta siis tultiin siihen tulokseen, että hemohoito, mahdollinen kotihemohoito olisi minun viimeinen hoitomuoto ennen munuaisensiirtoa. Lääkäri oli uusi, nuori nainen, jolla oli (minun mielestäni) vähän hiomista sosiaalisissa taidoissa. Ensinnäkin menin lääkärille osaston hoitajan ohjeistamana, kysyäkseni PD ja hemohoidon yhdistämisestä. Tähän sain vastaukseksi ivallisen kuuloista naurua. Se tyrmättiin heti. Siinä vaiheessa verenpaine alkoi nousta. Seuraavaksi keskusteltiin lisää asiasta ja hän oli heti sitä mieltä, ettei mix hoitoa kannata edes kokeilla. Ei edes, vaikka fisteli rakennettaisiin ja verenvirtausta voi nostaa korkeammaksi. No aikani sitä kakistellessani, lääkäri tokaisi "Mikset syö lääkkeitäsi, mitä sinulle on määrätty". Poskeni punottivat ja otin takin penkiltä ja puin sen päälleni. "Ethän sinä nyt voi noin minulle sanoa, puoskari", ajattelin. "Siis sanoitko tosiaan mulle, että miksen syö lääkkeitäni, eiköhän tämä ole tässä, lähden nyt kotiin tästä". "No kun tämä kone näyttää, että olet ostanut tämän ja tämän lääkkeen viimeksi elokuussa"... Kävin jo niin kuumana, että olin lähdössä samantien ulos ovesta, mutta sen verran sain rauhoituttua, että ehdotin sitten lääkärille sitä vaihtoehtoa, että koneella on virheellistä tietoa. Kun ne tietokoneet ei aina näytä ihan kaikkea oikein kuitenkaan. Hetken aikaa mielessä juoksi ties mitä ajatuksia. "Ei kai taas, miksi minulle aina käy näin, mistä näitä lääkäreitä ja hoitajia aina löytyy lisää ja lisää, jotka ovat täysin eri mieltä hoidoista kuin se edellinen, se, jonka kanssa juttu luisti hyvin".
Hetken aikaa siinä meni, että mieli rauhoittui, mutta lopulta sitten päästiin asioista yhteisymmärrykseen. Koneella oli virhe, syön lääkkeni kuten pitääkin ja seuraava hoitomuoto tulee olemaan hemohoito TAYS:ssa, josta opettelun kautta yritetään saada hemodialyysikone kotiin, joka saattaisi päästää minut vihdoin viimein jossain vaiheessa TÖIHIN. No näkispä sen päivän, sen verran utopialta se tässä vaiheessa tuntuu. Aina kun olo on parantunut, on tullut romahdus, sitä väistellessä...

Saravon Pekka Pekka Pekka Pekka Pekka

Olettehan jo kuulleet sen ihanan biisin? Sen Saravon Pekka biisin? Onhan se ihana? Onhan? Koska Tappara on jääkiekon Suomenmestari 2016. Jess!





1 kommentti:

  1. Juu älä päästä niit lekureita liian helpolla!
    Pistät silmätpuoliks piiloon kulmakarvojen alle, niin kovempikin lekuri ottaa uuden kannan asiaan.
    tsemiä!

    VastaaPoista

Terveydenhuolto sairaaloissa

Aina sanotaan, että "Suomi on terveydenhuollon huippumaa". Onhan se hyvä, jos verrataan johonkin savimajassa tehtyyn hoitoon, mutt...