Ganglio vasemmassa ranteessa
Perjantaina olin siis työterveyslääkärissä. Ganglion osalta lääkäri ei halunnut sitä vielä punkteerata, mutta sanoi sen olevan edessä, jos se ei tuosta pienene, kasvaa vielä lisää, tai kipeytyy entisestään. Pirullinen se kuitenkin on, kun se aiheuttaa kipua tavaroita nosteltaessa. Peukalon kipu on myös pahentunut, mutta aikaisemmin röntgenissä siitä ei löydetty nivelrikkoa, eikä vikaa luissa, joten lääkäri kirjoitti lähetteen labraan, jossa tutkittiin onko nivelkipu alkavaa reumaa.
Kävin maanantaina labrassa ja sen jälkeen odottelemaan tuloksia, joiden kerrottiin tulevan ehkä keskiviikkona. Kyllähän siinä taas monta ajatusta mielessä kävi. Olen ollut onnekas, koska munuaissiirron jälkeen olen sairastellut hyvin vähän ja muutkin munuaiseen liittyvät ongelmat ovat olleet vähäisiä. Hemoglobiinin ajoittainen nousu sivuoireista on ollut mainittavin.
Tänään keskiviikkona vihoviimein huomasin, että tulokset olivat tulleet omakantaan. Kyllä siinä taas pisara silmäkulmaan pukkasi, kun tutkin testituloksia rivi kerrallaan ja kävin terveyskirjastosta katsomassa jokaisen testirivin tarkoituksen. Verikokeen perusteella kaikki testin osa-alueet olivat viitearvojen sisällä. Ei reumaa! Ei edes merkkejä sen alkamisesta. Huh huh.
Nyt sitten taas odottelemaan kaksivuotiskontrollia, jossa täytyy ottaa kädessä oleva ganglio puheeksi ja myös nivelkipu peukalossa. Ilmeisesti jotkut hyljinnänestolääkkeet ovat nivelkipuja aiheuttaneet. Kun munuaisarvot ovat kuitenkin olleet hyvät (koputan umpipuista päätäni, koska uusin testi on ottamatta) pitää taas puntaroida plussat ja miinukset, hyöty ja haitta. Voipi olla, että peukalokipu on pienoinen haitta, kunhan munuaisarvot pysyvät priimana.
Taas on ollut uudenlaista jännitystä elämässä. Vaikka kaikki on muuten hyvin, niin kaksivuotiskontrollikin alkaa taas jännittämään. Mitäs jos... No, fiilis on kuitenkin positiivinen siltä osin.
#Eteenpäin
#ganglio #hyytelörakko #nivelreuma #reuma #reumanpelko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti