Sunnuntaiaamusta piti sitten painella päivystykseen ja ultraan. Katsotaan nyt silmillä se, joka korvalla ja koskettamalla on todettu. Eihän tuo poliklinikkamaksu näytä olevan nykyään kuin 71,60e. Kaksi kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten. Ja kyllä. Tukoshan siellä on. Pikkuinen virtaus keskeltä menee, mutta muuten suoni on tukossa kuin diesel-Fordin pakoputki. Ei ole kuitenkaan onneksi ruostunut puhki. Veritulppa fistelissä nyt ei tullut ensimmäisenä mieleen, kun on kuitenkin verenohennuslääkkeet käytössä.
Mitä seuraavaksi. Nyt sitten varotaan kättä seuraavat päivät, ettei tukos littaannu, eikä sieltä irtoa hiukkasia verenkiertoon. Yleisesti ottaen niiden ei pitäisi sieltä pitkälle päästä, mutta kovia hermokipuja käteen se saattaa tuoda, enkä veritulppia käteeni halua. Käden puutumista, tai käden toimimattomuutta. Taas saa jännittää jotain... Töihin saa mennä, mutta nostella ei mitään saa. Normaalistihan se rajoittaisi tuota työntekoa aika huolella, mutta onneksi onkin inventaariopäiviä edessä, josko sitä kynää ja puhelinta saa pidellä kuitenkin kädessä. Vessassa täytyy muistaa käyttää toista kättä.😉 Pikalähete on laitettu kirurgiselle ja nyt odotellaan (toivottavasti) pikaista kutsua sinne seuravaan toimenpiteeseen. Avataanko, tökätäänkö vai poistetaanko, vai annetaanko olla? Ja tietenkin jos kivut yltyy, tai tulee komplikaatioita, sitten pikaisesti taas päivystykseen. Pahimmasta säikähdyksestä on nyt selvitty, mutta jännitys säilyy, kunnes toimenpiteet on kädelle tehty. Eli vähän kuin taas löysässä hirressä roikutaan. Ei muuta kuin askel taakse ja kaksi askelta
#eteenpäin

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti