sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Lomalla käyty, kohti uutta kevättä


Reilu kaksi vuotta sitten, kun minulle laitettiin PD-katetri vatsaan, ajattelin, että elämäni on ohi. Enää ei matkustella, eikä tehdä mitään, muuta kuin odotetaan kuolemaa. Oikeastaan koko dialyysi oli minulle kuolema. Lopulta koko PD-dialyysi ei edes toiminut. Toki tsemppasin, että töihin lähdetään heti, kun kykenen ja pidän avoimen mielen asioihin ja se onnistuikin kohtuullisesti, mutta silti ahdistus oli valtava. Kevättä kohti tavoitteet muuttuivat elossa pysymiseen. Vasta PD:stä luopuminen hemodialyysi toi tarvittavan helpotuksen ja olo alkoi parantua. Koska olen kuitenkin parimetrinen yli satakiloinen mies, tarvitsin dialyysiä lähes päivittäin. Edelleen siis matkustelu tuntui mahdottomalta ja ajatuskin siitä unohtuikin melkein yhtä nopeasti kuin sitä kaipailinkin.

Vasta munuaissiirteen saatuani aloin uskoa taas elämään ja elämiseen. Matkustelukin alkoi jo siintää mielessäni. Perseaukisuus tosin piti matkustelutoiveet edelleen kontrollissa, koska ulosottomiehen järjestämä elinkautiseni epäonnistuneen yritystoiminnan vuoksi oli vielä kesken.  Syksyllä 2017 sain tietää, että pääsen 16 vuoden tauon jälkeen taas Kanarialle. Moni varmaan ajattelee, että "plääh Kanarialle", mutta minusta uutinen oli huippua!  Olen siellä joksus muutaman kerran käynyt, mutta puolisolleni paikka olisi eka kerta, kuten myös minun 15- vuotiaalle pojalleni. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että pääsin tälle matkalle. 

Reissu kesti viikon eli 25.2. - 4.3. Parina päivänä oli hieman kosteampaa, mutta hyljinnänestolääkityksen vuoksi en olisi kyennyt nauttimaan pelkästä porottavasta auringosta koko viikkoa kuitenkaan, joten tämä keli oli juuri minulle täydellinen. Yksin ei tarvinnut meidän poppoon olla matkalla, koska siellä "koko suku" mukana, eli äiti, siskot ja heidän koko possensa, jotka olivat piirun verran pitemmän aikaa etelän lämmössä.


Jussi, minä Sari, Anu, Ansku, Timo, Illu Janna, Valtteri
ja edessä JANNI! (kuvasta puuttuu Aapo#22) ja kameran takana hääräävä
äiti 💗
Matka jätti jälkeensä kovan kaipuun matkailuun. Aion reissata uudelleen ja uudelleen, niin kauan kuin elon päiviä riittää. Toki se ei ole helppoa, ei sairauteni vaan neljän kissamme vuoksi, jota ei voida jättää valvomatta kotiin pitkiksi ajoiksi. 😼


Hotellin parvekkeelta oli ihan ok maisemat.

Viikon lomailun jälkeen palasin töihin, jossa härdelliä taas riittää. Loman ansiosta nyt hetken kuitenkin taas jaksaa painaa, kesälomia odotellessa. 😀

Terveyspuolella kaikki on hyvin. Hb on noussut taas yli 170. joten se vähän aiheuttaa aamupääkipuja. Lääkitys pysyy lähes samana, mitä nyt vähän verenpainelääkettä lisättiin aamuun. Enalaprilin odotetaan jopa vähän hillitsevän Hb:n nousua. Katsotaan miten äijän käy. 

Hyvää kevättä kaikille! Nauttikaa elämästä! Tsemppiä erityisesti uutta siirrettä odottaville. Kyllä se sieltä tulee! #Eteenpäin 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Terveydenhuolto sairaaloissa

Aina sanotaan, että "Suomi on terveydenhuollon huippumaa". Onhan se hyvä, jos verrataan johonkin savimajassa tehtyyn hoitoon, mutt...