2.viikon päästä on varpaat altaassa ja drinkki kädessä

Jahas. Taas on päivät, viikot kuluneet edellisestä blogitekstistä. Osittain se on hyvä asia, koska ei ole ollut niin paljoa kirjoittamista. Valitettavasti, kun kirjoitetaan sairauden kanssa elämisestä, tekstiä tulee, kun asiat on huonosti. Kun taas menee hyvin, tekstihanat stoppaa. Toisaalta, näen kyllä sivustolta, ettei positiiviset kirjoitukset (munuaissiirtoa lukuunottamatta) kerää läheskään niin paljon lukijoita, kuin negatiiviset. Ihminen on outo eläin. Yksi syy myös on, että tässä ollaan vietelty ensimmäistä 3 kuukauden check up - väliä. Aikaisemmin tarkistukset oli kuukauden/ puolentoista välein, joten siinäkin on syynsä, miksi juttua ei ole tullut.

Pääkivut ovat palanneet. Labrat ovat vasta tulevalla viikolla, joten en tiedä, johtuuko se kohonneesta hemoglobiinista, vai armottomasta jumista yläselässä ja niskoissa. Terveydellisesti olo on ollut muuten hyvä. Töissä tosin on kovasti kiirettä ja työuupumuksen rajoilla mennään aina välillä. Välillä menee huolella "yli", kun hommaa on useammalle kuin kahdelle kädelle, mutta eiköhän se tästä.  Töitä on ja sehän on nyt tässä vaiheessa tärkeintä, kun ajattelee miten paljon on ihmisiä, joilla ei samaa mahdollisuutta ole. Nyt ei puhuta edes mistään sairaan ihmisen työssäjaksamisesta, vaan työ on "ihan terveellekin" raskasta. Firma ei ole pahemmin oloa kyselty. Itse 💪💪💪asiassa firman puolesta ei ole edes työterveystarkastusta järjestetty munuaissiirron ja sairausloman jälkeen. 

Kahden viikon päästä on kuitenkin varpaat altaassa ja drinkki kädessä tässä vaiheessa. Talviloma vietetään etelän lämmössä. Ajatella. Pari vuotta sitten ajattelin, että elämä on ohi ja matkustukset on matkusteltu. Letkua törrötti mahasta ja kaulalta ja nyt ollaan tässä. "Terveen" ihmisen uupumusta ja muuta hampaitten kiristystä 😆

Hei! #eteenpäin