perjantai 1. syyskuuta 2017

Vuosi elinsiirrosta!

Tasan vuosi sitten sain "ykkösen". Uuden munuaisen. En oikein pysty tätä tunnetta edes sanoin kuvailemaan. Minulla on käynyt aivan älytön tuuri. Olin elinsiirtolistalla vain reilut puoli vuotta. Munuainen alkoi toimimaan heti leikkauspöydällä. En ole sairastanut mitään siirron jälkeen, vaikka immuniteettijärjetelmäni oli olematon leikkauksen jälkeen suurten hyljinnänestolääkemäärien vuoksi. Olen käynyt töissä tammikuusta asti. Teen fyysistä varastotyötä. Nostelen kymmenien kilojen tarrarullia kymmeniä päivittäin. Tykkään työstäni ja mitä tärkeintä, pystyn tekemään sitä tehokkaasti. Itseasiassa työnantajani ei ole tainnut kertaakaan edes muistaa kysyä, että kuinka voin? Ei haittaa!

Ennen siirtoa, kun jouduin dialyysiin, luulin, että elämäni loppuu. Dialyysi jo oli kuin kuoleman tuomio. Ei se ollut. Dialyysi on välivaihe, välihoito, ennen munuaissiirtoa. On myös ihmisiä, jotka joutuvat loppuelämänsä käymään dialyysissä. Senkin kanssa voi elää. Se ei todellakaan ole kuolemantuomio. Huvittavaa oli, että kun sain tiedon uudesta munuaisesta, tuntui jopa haikealta, koska olin tottunut elämään dialyysin kanssa. 

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, dialyysissä oleville, dialyysiin valmistautuville ja myös siirron saaneille! Pysykää vahvoina! Pitäkää mieli virkeänä!

Siirron jälkeen elämä on muuttunut paljon paremmaksi. Elinsiirron jälkeen ihminen todellakin voi palata parhaimmillaan työelämään. Tehdä "vaikka mitä"! 

Toivon, että kudoslakiin laitetaan vauhtia eduskunnassa ja elinsiirto mahdollistetaan myös siten, että elävä luovuttaja voi antaa lahjan toiselle ilman, että on verisukulainen, tai puoliso. Puheet siitä, että se voi lisätä elinkauppaa on typerää, toivoa ja onnea se lisää. Munuaista ei voi luovuttaa summassa kenellekään. Suomessa tehdään tarkat tutkimukset kenelle elin käy. Nyt Suomen hallitus ja eduskunta HERÄTYS!

Ensi viikolla on vuositarkastus. Kokeet näytti hyviltä, mitä nyt kesäloma hieman oli päässyt kolesterolia nostamaan ja painoa vähän lisäämään. Sitä saa tässä rauhassa sulatella syksyn aikana duunissa ja satunnaisesti myös punttisalilla. Koripallokin pyörii jatkuvasti ajatuksissa. Kunhan mennään #eteenpäin






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti